Numismaattinen sanasto

Muut artikkelit


Numismatiikassa ja rahojen keräilyssä tulee vastaan paitsi erilaisia lyhenteitä, myös monille tuntemattomia termejä ja käsitteitä, joiden todellista tarkoitusta voi olla vaikea päätellä pelkästä asiayhteydestä. Tälle sivulle on kerätty numismaattista sanastoa lyhyiden selitysten ja selvennysten kanssa. Erilaisia kuntoluokitukseen liittyviä lyhenteitä löytyy kuntoluokitusartikkelin lopusta. Otamme mielellämme vastaan täydennysehdotuksia palautesivumme kautta.


Aihio on tiettyyn muotoon valamalla tai takomalla muokattu raaka-aineen kappale, josta kolikko lyödään.

Allianssiraha eli liittoraha tarkoittaa vähintään kahden osapuolen käyttöön ottamaa yhteistä rahaa tai yhteisillä kuva-aiheilla leimattuja osapuolten omia rahoja, jotka noudattavat samaa rahakantaa.

Alpakka eli uushopea on hopeaa muistuttava metalliseos, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein myös sinkistä.

Arviohinta on se huutokauppaluettelossa mainittu hinta, johon kohteen arvellaan nousevan. Huutaminen kuitenkin aloitetaan yleensä n. 30 % alemmasta hinnasta.

Arvomerkintä ilmaisee maksuvälineen nimellisarvon eli sen mikä on kaupankäynnissä sen vaihtoarvo, jota kaikkien on noudatettava.

Arvopuoli eli klaava on kolikon puoli, josta käy ilmi rahan nimellisarvo.

Billon on nimi metalliseokselle, jossa on enintään 50 % hopeaa ja loput kuparia.

BU (Brilliant Uncirculated) on leimakiiltoinen, mutta kaikkialta tasaisen himmeä kolikko. Vertailukuva: Bu ja Proof

Bullion tarkoittaa englannin kielessä rahaksi lyömätöntä rahametallia, joka voi harkon lisäksi olla muussakin muodossa. Bullion-rahan arvo määritellään sen sisältämän jalometallin mukaan.

Diamond Proof on Suomen Rahapajan käyttämä uusi juhlarahojen laatuluokitus.

Etusivu on rahasta se puoli missä näkyy arvomerkintä, siis ns. klaavapuoli. Numismaattisesti tämä on ennen yleensä ymmärretty takasivuksi. Rahanuudistuksen mukana vuonna 1963 tulivat käyttöön termit tunnuspuoli sekä arvopuoli.

Hannunvaakuna esiintyy vuodesta 1952 yhden ja viiden markan sekä vuoden 1963 yhden ja viiden pennin tyyppiä olevissa rahoissa. Kuvio on vanha taikamerkki, jota onkäytetty suojaamaan mm. karjaa noitia ja pahoja henkiä vastaan, sekä kansantaiteessa koristeena.

Harvinaisuusaste voidaan merkitä R-kirjaimilla. Se on perinteinen ilmaisu rahan harvinaisuudesta, ja mitä useampia R-kirjaimia, sitä harvinaisempi raha on. Käytössä on merkinnät väliltä R-RRRRR. Yleisimmät rahaluettelot käyttävät tätä merkintätapaa.

Hautajaisraha on hallitsijan kuoleman johdosta lyöty muistoraha, jota hautajaisten yhteydessä jaettiin kansalle heittorahana ja toisinaan arvokkaampana toteutuksena huomattaville henkilöille.

Heittoraha tarkoittaa rahajärjestelmän mukaista rahaa tai siihen liittymätöntä, rahan kaltaista mitalia, jota aikanaan oli tapana heittää kansan keskuuteen kuninkaallisina juhlapäivinä tai esimerkiksi hautajaisten yhteydessä.

Hilkku on itsenäisyyden ajan 25 pennin kolikon kansanomainen nimi.

Hevosmarkka jota valmistettiin vuosina 1921-1924, on iso kuparinikkelimarkka, läpimitaltaan 24 mm. Sitä seurasi vain 21 mm läpimitaltaan oleva, jota ruvettiin kutsumaan niukkasmarkaksi silloisen valtionvarainministerin Juho Niukkasen mukaan.

Hologrammi on kolmiulotteinen kuva,jota pystytään katsomaan eri kulmista niin kuin kyseinen kuva olisi hologrammin sisällä.

Hätäraha ks. tilapäinen maksuväline.

Jetoni on yhtä kuin muistomitali. Jetoneita toimitetaan usein rahasarjojen mukana ja niihin on tällöin kaiverrettu esimerkiksi rahasarjan teeman mukainen kuvio.

Juhlaraha on tapahtuman tai henkilön juhlistamiseksi tai muistoksi lyöty raha, joka tyypiltään ja nykyisin yleensä myös nimellisarvoltaan poikkeaa käytössä olevista rahoista.

Jutin vitoseksi kutsutaan Suomen vuoden 2003 Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen kunniaksi lyötyä viiden euron juhlarahaa. Maajoukkueen entinen kapteeni Timo Jutila toimi kisoissa Suomen joukkueen johtoryhmässä. Kolikon tietosivu.

Jälkilyönti tarkoittaa vanhasta, useimmiten jo käytöstä poistuneesta rahasta alkuperäisillä leimasimilla tehtyä uusintapainosta.

Järvisen väärennös on tunnetuimpia suomalaisia kolikkoväärennöksiä. Sitä esiintyi 10 mk kolikoissa vuosina 1930 ja 1931.

Kaksoiskaiverrus ks. kaksoispuristus.

Kaksoislyönti tarkoittaa rahakuvan näkymistä kahtena, joko osittain tai kokonaan. Valmistuksen ollessa käsityötä, etenkin isot rahat vaativat usein kaksi lyöntiä joilloin leimasin ja/tai aihio saattoivat helposti liikahtaa lyöntien välissä.

Kaksoispuristus on meistin valmistuksessa tapahtunut virhe, jonka takia rahaan on tullut meistin kaksoiskaiverruksen myötä ns. kaksoislyönnin näköinen kuvio.

Kansanvaltuuskunta perustettiin työväen toimeenpanevan komitean ehdotuksen mukaisesti punaisen Suomen hallitukseksi 28.1.1918. Kansanvaltuuskunta lyötti 5 pennin kuparirahan ja painatti yli 76 milj. markan arvosta 5, 20, 100 ja 500 markan seteleitä, joita ei laittomina lunastettu.

Kaupparaha määritellään metallirahaksi, jota on lyöty nimenomaan ulkomaankauppaa varten.

Keisarinrahat on v. 1876 lyödyistä 25 ja 50 pennin kolikoista käytetty nimitys, joka on saanut alkunsa täysin vailla historiallista todellisuuspohjaa olevasta olettamuksesta, että keisari Aleksanteri II Helsingissä käydessään olisi senaatintorilla jakanut ne kansalle ns. heittorahoina (ks. heittoraha).

Kinegrammi on seteliin lisätty heijastuskuvio.

Koholeima on vuosina 1729-1834 Ruotsin seteleissä käytetty turvatekijä, joka puristettiin setelin yläreunaan.

Kopio tai replika on jonkun muun kuin rahapajan tekemä tarkka jäljennös käytössä olleesta, tavallisesti arvokkaasta rahasta tai mitalista.

Korvaava seteli tarkoittaa virheelliseksi havaitun tilalle setelinippuun sijoitettua seteliä. Tunnetuinpia näistä ovat ns. tähtisetelit. Ks. artikkeli korvaavista seteleistä.

Kulmakuvio on erilaisuus esimerkiksi vuoden 1939 10 mk:n setelin arvopuolen kulmien 10-merkintöjen ympärillä. Tämän kulmakuviointierilaisuuden kohdalla voidaan puhua rahan eri varianteista.

Kulutusreuna on rahan kuviopintojen ympärillä oleva kohoreuna. Reunan tarkoitus on suojata rahan kuvioita.

Kuntoluokitus on arviointi kunnosta jolla mitataan rahahallinen arvo. Ks. artikkeli rahojen kuntoluokista

Kärpässeteli 500 mk 1878, sai lempinimensä pohjakuviointina olleista mehiläisistä. Se oli Suomen kaikkien aikojen toiseksi ostovoimaisin seteli. Ostovoimaisin oli vuoden 1909 1000 mk.

Laakapinta on yhteisnimitys kolikon etu- ja takapuolille.

Laattanumero ks. painosnumero.

Leimarengas on työkalu, joka muodostaa kolikon ulkoreunan.

Liittoraha ks. allianssiraha.

Litt. eli littera (suomeksi kirjain) on seteleissämme vuodesta 1909 käytetty merkintä. Merkinnän tarkoituksena on kertoa seteliin tulleesta muutoksesta paperin, vesileiman, värin, teksin tai muun seikan takia. Esimerkiksi vuoden 1922 seteleissä on olemassa Litt-merkinnät Litt. A, Litt. B ja Litt. C, 1000 markan seteleissä myös D ja E.

Loppuraha on rahalöydön uusin raha, jota voidaan käyttää löydön iän arvioimisessa.

Lusikkalyönti syntyy, kun rahaa leimattaessa raha ei ole kokonaan leimasimien välissä ja osa leimasimesta iskee osittain rahan ohi.

Matkataaleri sanaa on käytetty tanskalaisista taalereista, joita valmistettiin 1700-luvun alkupuolella kuninkaiden Norjaan tekemien matkojen takia.

Meisti on kolikoiden valmistuksessa käytettävä työkalu. Se on kuin tukeva metallitangon kappale, antiikin aikana pronssia tai rautaa ja keskiajalla rautaa tai terästä, jonka päähän kaiverrettiin rahan kuva-aihe ja teksti negatiivisena peilikuvana. Lyönnin jälkeen kuvio siirtyi rahaan positiivisena, eli kohokuvana.

Meistivirhe tarkoittaa meistin tekstiä/kuvaa kaiverrettaessa tehtyjä virheitä.

Meistivika syntyy meistin käytön seurauksena. Yleisempiä meistivikoja ovat meistin huomattava kuluminen, eriasteiset halkeamat tai murtumat.

Mikropainatus on hyvin pientä painatusta, jota voidaan lukea vain esim. suurennuslasilla.

Mint state on amerikkalainen termi, jolla tarkoitetaan sitä rahan kuntoa mikä rahalla on heti valmistamisen jälkeen.

Negatiivinen leimaus on sitä, että rahaan tulee positiivisen eli koholeiman sijaan negatiivinen syvennyskuva. Tämä virhe syntyy, kun valmiiksi leimattu raha tarttuu leimasimeen. Koneen iskiessä uudelleen aihion leimaakin tarttunut raha eikä leimasin.

Nimellisarvo on kolikkoon tai seteliin merkitty arvo, joka osoittaa ko. rahan alkuperäisen käyttöarvon.

Niukkasmarkka ks. hevosmarkka.

Nordic Gold on kullan värinen metalliseos, jota käytetään erityisesti monissa juhlarahoissa. Nimestään huolimatta seoksessa ei ole lainkaan kultaa, vaan sen seostus on 89 % kuparia, 5 % alumiinia ja sinkkiä sekä 1 % tinaa.

Numismatiikka eli rahatiede sai alkunsa renessanssin aikana 1300-luvulla levinneenä kiinnostuksena rahoihin. Varsinaiseksi tieteeksi numismatiikka kehittyi 1800-luvulla.

Pagamentti on 1600- ja jonkin verran vielä 1800-luvulla käytetty termi rahan raaka-aineesta, joka saatiin sulatettavaksi määrätyistä rahoista.

Painosnumero on vuoden 1922 100 mk:n ja tätä suurempien seteleiden sekä vuoden 1945 5000 mk:n seteleiden vasempaan yläreunaan painettu pienikokoinen numero tai numerosarja, joista viimeinen ilmaisee mihin painoserään seteli kuuluu.

Patina, patinoituminen on korroosiota eli kemiaalinen reaktio Ilmenee selvästi esim. kuparisten rahojen päälle muodostuvana vihertävänä kerroksena. Ilmiön käynnistävät kosteus ja erilaiset epäpuhtaudet.

Patterimarkka oli tilapäisrahaa, jota venäläiset maksoivat palkkana työläisille Etelä-Karjalassa 1914-1917.

Piikki on 25 pennin raha itsenäisyyden ajalta, 25 pennin rahamäärä.

Piparkakkuraha on isokokoisista 5 kopeekan rahoista käyettty nimitys. Kyseisiä rahoja lyötiin Venäjällä vuosina 1757-1796, ne painoivat lähes 50g.

Plootut ovat vanhoja kuparista valmistettuja rahoja, joita käytettiin Ruotsissa 1600- ja 1700-luvuilla. Plootut ovat yleensä suorakaiteen muotoisia ja niiden nurkkiin on yleensä kaiverrettu leimat. Suurimmat plootut ovat useiden kilojen painoisia.

Poletti ks. rahake.

Proof on nimike kiillotetulla leimasimella lyödystä kiiltäväpintaisesta rahasta. Proof-rahan valmistamiseen liittyy yleensä useita työvaiheita. Vertailukuva: Bu ja Proof

Proof-like on Proofia muistuttava kiiltävä raha, jollaisia ovat usein tavallisella uudella leimasimella lyödyt ensimmäiset rahat.

Päällelyönti tarkoittaa käytössä olleen rahan leimaamista uudelleen siten, että leima peittää koko tasopinnan.

Rahake on poletin suomenkielinen vastine, ja tarkoittaa kolikkomaista, yleensä pyöreää metallista tai muovista valmistettua rahan sijasta käytettävää kappaletta. Rahakkeita on käytetty esimerkiksi pelihalleissa.

Rahamestarin merkki tai leima on kolikossa oleva tunnus, yleensä kirjain, jonka rahan lyönyt rahapaja on lisännyt kolikkoon. Usein merkki on pajan sen hetkisen johtajan sukunimen alkukirjain. Ks. artikkeli rahamestareiden leimoista.

Rahapajan merkki tarkoittaa yleisesti kaikkia kirjaimia tai merkkejä, jotka eivät liity rahan varsinaiseen tekstiin. Nämä merkit kuvaavat jotain rahan alkuperästä.

Rahauudistus on rahajärjestelmään tehtävä muutos, jonka myötä rahan arvo muuttuu. Suomen itsenäisyyden aikana rahauudistuksia on toteutettu vuosina 1963 ja 2002. Vuotta 1963 edeltävien rahojen arvoista pudotettiin pois kaksi nollaa, eli 100 markan seteli vastasi yhtä markkaa jne. 2002 valuutaksi markan tilalle vaihtui euro.

Replika ks. kopio

Rihlaus on rahan syrjäkuviointi, ns. hammasreuna.

Risuraha on EU:n laajentumisen kunniaksi lyöty Suomen kahden euron erikoisraha vuodelta 2004. Kolikon kansalliselle puolelle on kuvattu versoja kuvaamaan EU:n laajentumista, ja sen on suunnitellut kuvanveistäjä Pertti Mäkinen. Kolikon tietosivu.

Setelinleikkaus tarkoittaa vuodenvaihteessa 1945-46 suoritettua uusien seteleiden käyttöönottoa, vanhat 500, 100 ja 5000 markan setelit leikattiin kahtia. Vasen puoli vaihdettiin uusiksi seteleiksi ja oikea obligaatioihin. Tarkoituksena oli hillitä inflaatiota.

SNY on lyhenne Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä.

Specimen-seteli tarkoittaa setelinäytteitä, joita jaetaan ulkomaan pankeille ja rahalaitoksille ennen uuden setelin liikkeellelaskua. Specimen-setelin tarkoitus on helpottaa aidon setelin tunnistamista.

Taala on USA:n dollarin kansanomainen nimi.

Taitos syntyy, kun paperi taitetaan terävästi kaksinkerroin, jolloin paperin kuidut osittain murtuvat. Tämä näkyy valoa vasten tummana viivana. Taitosten lukumäärä vaikuttaa merkittävästi setelirahan kuntoluokitukseen.

Tarttuma tarkoittaa seteliin oikein päin tai peilikuvana tullutta kuvaa setelin samasta tai toisesta puolesta. Tarttuma on usein selvästi muuta painatusta heikompi.

Tilapäinen maksuväline on raha jota käytettiin sotien aikaan virallisen rahan puutteen tai vähyyden takia.

Tompakki on kupariseos, jossa on noin 10 % sinkkiä. Väriltään kellertävää ja ehkä eniten käytetty mitaleiden raaka-aine.

Tunnuspuoli ks. etusivu

Tähtiseteli ks. korvaava seteli

Turvatekijä on yleisnimitys ratkaisuille, joilla pyritään estämään rahan väärentäminen. Esimerkiksi seteleiden hologrammit.

UNC (uncirculated) on kiertämätön, tavallinen käyttöraha.

Urkki on lempinimi vuoden 1975 500 markan setelille, jossa on presidentti Kekkosen kuva.

Valmistusvirhe tarkoittaa kaikkia niitä vikoja, jotka syntyvät rahaa valmistettaessa.

Variantti on erilaisuus, muunnelma, toisinto. Jokaisella leimasimella pystyy lyömään rajallisen määrän rahoja, minkä jälkeen se kuluu loppuun. Ennen käsin kaiverrettaessa meistejä kaikki meistit olivat erilaisia keskenään. Suurimmat erot olivat kirjainten koossa sekä sijoittelussa. Näin syntyneitä erilaisia rahoja kutsutaan varianteiksi.

Varmuuslanka valmistusvaiheessa seteliin lisätty metalli-, tekstiili- tai muovilanka. Tarkoituksena on estää väärentäminen.

Vesileima näkyy valoa vasten katsottuna vaaleampana kuviona.

Virhelyönti ks. valmistusvirhe

Vuosisarja tarkoittaa tiettynä vuonna lyötyjen rahojen kokonaisuutta. Suomessa näitä sarjoja on tehty vuodesta 1973 lähtien.

Väärennös on raha joka on valmistettu hyötymistarkoituksesti joko arvokkaan kohteen kopiomiseksi siitä ilmoittamatta tai käyttörahan korvaajaksi.

Väärä kartta -rahaksi kutsutaan Suomen Rahapajan lyömiä kahden euron rahoja, joihin lyötiin virheellisesti vasta tulossa olevan eurokolikkouudistuksen mukainen uusi kartta. Uusi kartta piti ottaa käyttöön vasta 2007, ja virheellisessä 55 000 kappaleen kolikkoerässä uusi kartta on jo vuoden 2006 kolikossa. Lisätietoja uutisessa.


Kirjalähteet

Sven E. Lindqvist: Numismaattinen sanakirja (1996)




© Kolikot.com. Julkaistu: 15.01.2011. Päivitetty viimeksi: 25.04.2015.